Vuorovaikutuksen rakentuminen ja toimijuuden tukeminen coachingissa - työ- ja organisaatiopsykologian lisensiaattityö
Itselleni on ollut tärkeää, että pidän omaa osaamistani yllä moniulotteisesti. Käytännössä se on tarkoittanut lukemista, kuuntelemista ja silmällä pitämistä sekä nuuhkimista mitä organisaatioissa tapahtuu, mitä erilaiset ihmiset ajattelevat ja mistä he puhuvat. Olen myös aina arvostanut tutkittua tietoa ja kunnioittanut akateemista maailmaa. Tämän vuoksi lähdin työn ohessa opiskelemaan erikoispsykologitutkintoa työ- ja organisaatiopsykologiasta. Huomasin matkan varrella, että se johti mukavalla tavalla tutkailemaan omaa ammatillista otetta ja sukeltamaan hiukan pintaa syvemmälle vuorovaikutuksen rakentumiseen. Tutkin coachingin ”vuorovaikutustekoja” ja tarkastelin, kuinka coachingissa tuetaan toimijuutta. Työn tuloksena syntyi työ- ja organisaatiopsykologian lisensiaattityö.
Mitä toimijuus oikein tarkoittaa? Yksilön kannalta (esim Bandura) määrittelee toimijuuden intentionaaliseksi toiminnaksi, jonka avulla saavutamme tavoitteita. Minäpystyvyysusko ja kyky ennakoida tulevaa muodostavat toimijuuden perustan. Toimijuus mahdollistaa yksilön uudistumisen muuttuvassa ympäristössä ja käsitteenä se on olennainen koska se luonnehtii paradigmamuutosta, joka behavioristisesta ihmiskäsityksestä aktiivisen toimijan ihmiskäsitykseen aikoinaan tapahtui (Bandura, 2001, 2008). Omassa aineistossani coachin tekemät vuorovaikutusteot kiteytyvät viiteen erilaiseen toimijuuden rakentamisen keinoon; formulointiin osallistumiseen, kokemuksen sitomiseen nykyhetkeen, yhteisöön sovittautumisen tukemiseen, uudelleenmäärittelyyn kutsumiseen ja tulevaisuusnäkökulmaan ohjaamiseen.
